Kehittymispaikaksi KJP

Niko Ritola, Aime Niyitegeka ja Emil Hautapakka ovat nuoria ja tavoitteellisia pelimiehiä. Kolmikko tuo Simo Marttilalle kaivattuja vaihtoehtoja puolustuspelin järjestämiseen.

Nuoruus ja tavoitteellisuus yhdistävät Kouvolan Jalkapallon KJP:n sopimuspelaajia Emil Hautapakkaa, Aime Niyitegekaa ja Niko Ritolaa. Kolmikon myötä päävalmentaja Simo Marttila saa puolustuspelin suunnitteluun myös rutkasti uusia palikoita, joista oli myös tarvetta. Myös armeija on yhdistävä tekijä, lopullisesti kesällä. Hautapakka on Vekaralla kouluttajana ja yo-kirjoituksiaan viimeistelevä Niyitegeka varusmiehenä. Ritola astuu palvelukseen kesällä, osoite sama.

Emil Hautapakka piti pari vuotta taukoa jalkapallosta yleisurheilun vuoksi. Kuntopohja kestää varmasti.

KJP:tä suositeltiin

Emil Hautapakka on 21-vuotias puolustuspelaaja, jonka peliura ennen Kouvolaa on kertynyt Espoossa. FC Espoon vuosien jälkeen tuli parin vuoden tauko yleisurheilun vuoksi, jonka jälkeen ura jatkui EBK:n riveissä, Kolmosessa kuten KJP:nkin pelit.

- Muutin työn vuoksi Kouvolaan ja KJP:tä oli suositeltu minulle. Tein hieman taustatutkimusta ja joukkue tuntui hyvältä vaihtoehdolta. Tähänastisten kokemusten perusteella joukkueesta on tulossa hyvä ja monipuolinen, Hautapakka arvioi.

Yleisurheiluvuosinaan Emil harrasti juoksua. 800 metrin ohella hän kilpaili jonkin verran 10000 metrin katujuoksuissa, joten kuntopohja varmasti kestää. - Niin siitä on sanottu...olen mielestäni hyvin tunnollinen harjoittelija, eli käyn joukkueen treenien lisäksi muun muassa lenkeillä, mutta teen töitä myös pallon kanssa. Hautapakka on pelannut viime ajat oikeana laitapakkina, mutta tehnyt vierailuja myös topparin tontille. Kokemusta laitalinkin paikaltakin löytyy muutaman pelin verran, joten valmentajien peräänkuuluttamaa monipuolisuutta on. - Mielestäni hyvä joukkue pelaa korkealta kiinni ottavaa dynaamista peliä, siinä on riittävän monenlaisia pelaajia ja korkea työmoraali, Hautapakka luettelee.

Kärjestä toppariksi

19-vuotias Niko Ritola on pelannut jalkapalloa niin kauan kuin muistaa. Hän on Kumun kasvatti, joka pelasi pitkään kärkimiehenä. Tie toppariksi vei valmentajan pyöräytettyä kahden pelaajan paikat päikseen. - Ihan hyvin olen viihtynyt topparin tontilta. Hyökkääjäkokemuksesta voi olla sillä paikalla hyötyäkin, ja pelisilmä on varmaan vahvimpia puoliani. Puolustamisessa ja sijoittumisessa on eniten kehitettävää, mutta sijoittumisessa erittäin kokenut maalivahti Ville Iiskola antaa varmaan hyviä neuvoja, Ritola arvioi. Kumun jälkeen KJP:ssä ja muun muassa Peltirummussa ja viimeksi Purhassa pelannut Ritola omaa topparin raamit, pituutta on 188 senttimetriä. Lihasmassaa autonasentaja haluaa hankkia vielä muutaman kilon

lisää. Salilla mies vierailee siis myös omalla ajalla, kuten myös treenaamassa pallon kanssa. - Jos tilaisuus aukeaa, niin olen valmis myös pitkiin nousuihin. Pidän joukkueen pelityylistä silloin, kun se on hyökkäävää ja nopeatempoista, Niko kuvailee. Purhan jälkeen Ritola aloitti harjoittelun MYPA:n kanssa. KJP:n päävalmentaja Simo Marttila ja MYPA:n käskijä Marko Honkanen vaihtavat säännöllisesti ajatuksia pelaajistaan, ja seurojen välillä on sekä farmi- että yhteistyösopimus. Tämä on varmasti hyvä lisäporkkana monelle KJP:n jalkapalloilijalle. - Pelaajien kehittämien on kaikkein tärkeintä, KJP:n toiminnanjohtaja Harri Koskinen muistuttaa.

Niko Ritolalla on topparin raamit, sillä pituutta on 188 senttiä. Massaa on vielä haussa jokunen kilo.

Tavoitteet korkealla

Ritolan tavoin Kumussa pelit aloittanut Aime Niyitegeka pelasi viime kaudella Kolmosta Vantaan VJS:ssä. Pääkaupunkiseudulta olisi löytynyt pelihommia Kakkoseenkin, mutta armeijan myötä Aime katsoi viisaimmaksi etsiä myös pelipaikan Kouvolasta. MYPA:n Marko Honkanen vinkkasi 20-vuotiaasta keskikenttäpelaajasta KJP:lle.

- Haluan antaa kaikkeni KJP:lle, mutta luonnollisesti haluaisin myös päästä kokeilemaan sarjaa ylempänä, jos esitykset ja pelaajatilanne sen mahdollistavat. Jalkapallo on suurin tavoitteeni ja haluan ehdottomasti pelata jossain vaiheessa ammattilaisena, Aime painottaa. Niyitegeka oli Kumun aikoina hyökkääjä, mutta pääkaupunkiseudulle muuton jälkeen hänet istutettiin puolustavaksi keskikenttämieheksi.

- Vahvimmillani olen riistoissa ja kaksinkamppailuissa. Kehitettävistä asioista mieleen tulee ainakin se, että palloa pitäisi pystyä laittamaan eteenpäin vielä nopeammin.

Kunkin joukkueen pelitavan määrittää valmentaja, mutta muuten hyvässä joukkueessa on Aimen mukaan aina tietynlainen henki ja kulttuuri. - Joukkueen on oltava yhtenäinen. Pelissä sattuu virheitä, mutta joukkue ei saa keskittyä kesken pelin sättimään niistä; vastustajia on jo muutenkin tarpeeksi. Myös tavoitteen on oltava yhteinen ja kaikkien on sitouduttava siihen, Aime lataa. Tavoitteellisuus jalkapallossa näkyy abiturientin elämässä selvästi. Aime ei nimeä muita harrastuksia, vaan jos aikaa jää, se kuluu pallon kanssa – kavereiden kesken tai tarvittaessa yksin.

Aime Niyitegeka siirtyi Kumun vuosien jälkeen kärjestä keskikentälle, tärkeään puolustavaan rooliin.

Teksti ja kuvat Markku Lintula